Talonemäntä, runoilija, kirjailija ja kyläaktiivi kirjoittaa itseään kiinnostavista asioista ja elämästä. Myös kirjapostaukset kuuluvat harrastuksiini monien muiden asioiden ohella. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! Lauantai 16. No onpas taulu kun kehyksen saa! Olin liukas mies kun työtäni tein,. Minä höyläsin, veistin ja vuolin. Ja naula naulalta syttyi tähti.

Kun mieheni näki, mitä kirjaa luin, hän kiinnostui siitä huomattavan paljon. Opin, että on olemassa rockmusiikin alalaji stoner rock. Olin tuolloin lukemisessa varsin alkuvaiheessa, mutta olin melko varma, että tätä aihetta kirjassa ei tultaisi käsittelemään ja oikeassa olin. Tiesin etukäteen kirjan olevan vähäeleinen, pienisuuri kirja. Alku oli melko verkkainen ja vähän jo hermostuin, maltanko antautua kirjalle.

On tullut aika sanoa kiitos ja näkemiin. Aloitin kirjablogin vuoden mittaisena kokeiluna; halusin saada selville mitä luen ja miksi. Opin, että luen sadasta kolmeensataa kirjaa vuodessa, kiireistä riippuen. Opin ettei lukemisillani ole mitään järjellistä logiikkaa. Joskus tekee mieli yhtä, sitten taas toista. Mikään ei yhdistä ennestään tuntemattomia niin kuin kirja. Kun on luettu sama kirja, on jaettu maailma.

Lukeminen on edelleen ihan parasta, mutta Kirjamuistikirja on silti päässyt hyytymään siinä määrin, että tehnee hyvää pitää ainakin taukoa, jollei peräti lopettaa kokonaan. Tarinan jännite kutoutuu lähinnä kahden juonen ympärille. Lukijalle paljastuu vähitellen, ettei Simon olekaan Joen biologinen lapsi, sekä se, että isän ja pojan suhteeseen mahtuu paljon muutakin kui.

Kokoelmassa onkin jotain vähän samaa kuin edellisen bloggauksen Getsemanessa. Yhtenäinen runojen sarja jossa päähenkilö vaeltaa pitkin Eurooppaa.

2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Hyväksi havaittu vanha kannattaa säilyttää ja rakentaa sopivat sillat kohti uutta. Se on viisautta! Holma riepottelee pilke silmäk.

Kirjoja, matkoja, elämää. Pitkäperjantain aamu on kaunis ja kirkas, mutta kylmä. Terassille viety, jo vähän kuihtunut narsissi on selvinnyt yöstä nippa nappa. Kotiin palaamme lauantai-iltana ja sunnuntai ja maanantai kuluvat kotioloissa lammasta syöden ja kirjoja lukien. Tämä on ainakin suunnitelma, katsotaan mikä on toteutus. Iloista ja aurinkoista pääsiäistä! Maaliskuuta 30, 2018. Voin vain kuvitella, miten viehä.

Janika on pienen perheensä elättäjä joka rakastaa lasten lisäksi musiikkia, autoja, luontoa, käsitöiden tekoa ja lukemista. Elämä on täynnä ihania asioita - mutta kaikenlaiset esteet kasautuvat välillä tielle ja meinaavat viedä elämänilon, vievätkin. Eteenpäin mennään silti, välillä itkekään, sitten taas nauretaan. Miestä ei elämään kuulu mutta toivo elää; ehkä vielä löytyy kiva kaveri jonka kanssa voi kulkea kohti auringonlaskua, käsi kädessä toinen toistaan tukien ja hyvää läppää heittäen.